Kohti inhimillisempää mittakaavaa

Helsingin Sanomat kirjoitti 31.8. Helsingin 10:ssä kehyskunnassa tehdystä kyselytutkimuksesta, jonka tulokset viittaavat niin sanotun Nurmijärvi-ilmiön hiipumiseen.

Näyttää siltä, että vähän itsestään selvänä pidetty ideaali elämän kulusta opiskelija-asunnon ja rivarin kautta omaan isoon omakotitaloon kasvattamaan katrasta ystävällisen koiran kera on menettämässä otettaan. Aiemmin on tulojen kasvaessa tyypillisesti sijoitettu isompaan taloon ja kalliimpaan autoon, mutta nykyisillä nuorilla aikuisilla on erilaiset tavoitteet kuin edeltävillä sukupolvilla.

”Urbaani asumistrendi ei ole enää suhdanneriippuvaista. Ihmiset haluavat asua siellä, missä tapahtuu ja on palveluita. Kun perhekoot pienenevät, ei ole enää tarvetta suurelle omakotitalolle. Ihmiset myös matkustelevat paljon, eikä elämä ole niin paikkaan sidottua.” sanoo Kuuma-hankkeen projektikoordinaattori Jaakko Huttunen.

Ihmiset ovat yhä mukavuudenhaluisempia ja eikä valtavan pihan hoito edistä aktiivista harrastustoimintaa, saati runsasta matkustamista. Nekin, jotka haluavat asua pientalossa, toivovat tiloilta käytännöllisyyttä ja helppohoitoisuutta. Lämmityskulujen kasvaessa myös lämmitettävän tilan määrä korostuu ja pienemmät tilat tuntuvat yhä houkuttelevammilta.

Myös Tampereella on havaittu saman suuntainen kehitys. Muuttovoittoiset alueet ovat käytännössä yksinomaan urbaaneja ympäristöjä. Samalla omakotialueiden asukasmäärät laskevat ja talojen myynti takkuaa.

16423726366_48421f4101_o

Tilastojen valossa kehitys on samansuuntainen myös Tampereen kehyskunnissa. Aamulehti haastatteli Kangasalalaisia Riku Heinoa ja Ella Koivistoa: “Heino asui lapsuudessa omakotitalossa Kangasalan Sahalahdella. Koivisto asui omakotitalossa puolestaan Rovaniemellä. He eivät kuitenkaan haaveile omasta talosta. Tallimäen kerrostalokodin sijainti sopii hyvin pariskunnalle. Kaikki on vieressä: kauppa, koulu, kirjasto, sekä Kangasalantiellä oleva bussipysäkki. Tampereelle pääsee helposti.”

Paljon puhutaan vanhenevasta väestöstä joiden kunto ja tarpeet vaativat tiiviimpää ja helpompaa asumista, kuin omakotiasuminen tarjoaa. Tiiviiseen asumiseen ja hyvien palvelujen äärelle on halua kuitenkin myös muilla. Ylivoimaisesti halutuimpia asuinalueita ovat vanhojen kaupunkien vanhat tiiviit osat, joissa asunnot ovat lähtökohtaisesti pieniä, kadut vähän ahtaita ja jalankulkuun ennemmin kuin autoiluun sopivia.

Välttämättä kerrostaloasuminen ei ole kaikkien tavoittelema asumismuoto. Pientalopuolellakin kuitenkin on kasvavaa kysyntää pienemmille tonteille ja asunnoille, sekä omakotitaloina, että erilaisina yhtiömuotoisina ratkaisuina. Tonttitarjonnassa olisi oltava sellaista monipuolisuutta, että se tarjoaisi mahdollisuuden laajempaan asuntotuotannon kirjoon kerrostalojen ja suurien omakotitalojen väliltä. Valkeakosken kokeilu pienten tonttien alueesta vaikuttaa erittäin onnistuneelta ja halutulta.

Tämä trendi on kaupunkien asuntotarpeeseen vastaamisen kannalta hyvä. Keskuksien tiivistäminen on huomattavasti edullisempaa infran näkökulmasta, kuin kokonaan uusien asuinalueiden perustaminen. Tiiviimmällä rakentamisella saadaan määrällisesti tehokkaammin ja nopeammin asuntoja, kuin rakentamalla isoja taloja harvaan. Kouluista voidaan rakentaa suurempia ja ne voivat palvella suurempaa oppilasmäärää kasvattamatta pienten koululaisten matkoja kohtuuttomasti. Palveluja voidaan entistä paremmin keskittää.

Palveluja ei synny esimerkiksi Nokian keskustan alueelle yhtään enempää, kuin niille on kysyntää. Jos palvelut ovat sellaisen matkan päässä, jota ei tavoita kävellen, lähtevät ihmiset helposti hakemaan niitä jopa naapurikunnan alueelta. Jotta keskustan ravintolapalveluilla on mahdollisuudet menestyä on niille saatava lisää asiakkaita – siis niiden lähialueelle lisää asukkaita.

Mitään taikakeinoa uudisrakentamisen aloittamiseen ei ole, mutta se voidaan tehdä nykyistä houkuttelevammaksi. Rakentamisen normien purkaminen voitaisiin helposti aloittaa parkkipaikkanormista. Rakentamisen halpottamisen lisäksi se myös edistäisi nimenomaan sitä tiivistämistä, kun valtavia alueita ei olisikaan pyhitettävä valkoreunaisille ruuduille.

Nokian keskustan tuntumassa on paljon alueita, joita voitaisiin kaavamuutoksella ottaa hyötykäyttöön. Esimerkkinä Pinsiöntie, joka ylileveänä aiheuttaa liikenteen vaaratilanteita ja jota reunustaa leveät metsämäiset kaistaleet. Tietä kaventamalla sen suuntaisesti olisi hyvin tilaa esimerkiksi viihtyisälle townhouse-rivistölle niin, että alueen vihreyttäkin voitaisiin säilyttää.

Pinsiöntie_townhouse

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s